KLEINSPITZIT
Rotumääritelmän tulkinta
ROTUMÄÄRITELMÄ- SAKSANPYSTYKORVAT (DEUTSCHER SPITZ) KLEINSPITZ ROTUMÄÄRITELMÄN TULKINTA LYHYT HISTORIAOSUUS Saksanpystykorvat ovat kehittyneet kivikautisesta suokoirasta (Canis familiaris palustris ruthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä ”paaluasutuspystykorvasta”. Ne ovat Keski-Euroopan vanhinta koirarotua, josta useat muut rodut ovat kehittyneet. Maissa, joissa ei puhuta saksaa, kutsutaan wolfspitziä nimellä keeshond sekä kääpiöpystykorvaa nimellä pomeranian.
1700 –luvulla harjotettiin Pommerissa laajaa valkeiden pystykorvien kasvatusta. Kun näitä vietiin Englantiin ja jalostettiin siellä yhä pienemmiksi ja pienemmiksi, ne nimettiin kotipaikkansa mukaan pommerinpystykorviksi (kääpiöpystykorva). Wurttenbergissä kasvatettiin keskikokoista mustaa pystykorvaa lähinnä viinitarhojen vartijaksi. Vuonna 1899 kasvattajat kokoontuivat yhteen ja muodostivat rotujärjestön ”Verein fur Deutsche Spitze, sekä laativat rotumerkit eri muunnoksille. Grosspitzin kantamuoto on wolfspitz (susipystykorva), jonka kotiseutu on Westfalenin vuoristossa. Suosittuja pieniä pystykorvia on kasvatettu Stuttgartissa ja Mannheimissa 1900 luvun alusta lähtien.
Nämä pikku vahtikoirat ovat olleet ”rahvaan koiria”. Ne kuuluivat jokapäiväiseen elämään, niillä ei ollut mitään erikoista käyttöarvoa. Ensimmäisen kerran mainitsee nimen ”pystykorva” kreivi Eberhard zu Sayne vuoden 1450 vaiheilla alustalaisilleen antamassa käskyssä, jossa kielletään rangaistuksen uhalla sanan ”Spitzenhunt” käyttäminen haukkumasanana. Fitzinger (v.1897) luetteloi tuntemansa 48 koirarodun joukossa pommerinpystykorvan puhtaana rotuna.
Kaikki saksanpystykorvat muistuttavat toisiaan luonteeltaan. Ne ovat eloisia ja valppaita, niillä on erittäin pitkälle kehittynyt vartioimisvaisto. Ne kiintyvät ihmisiin ja kotiinsa erittäin lujasti ja haukkuvat mielellään. Metsästystaipumus on sen sijaan eurooppalaisista pystykorvista väistynyt melkein kokonaan.
Pystykorvien kaunis karvapeite herättää ihastusta. Se on runsaan aluskarvan ansiosta pysty. Kaulaa ympäröivä, runsas harjamainen kauluri ja tuuheakarvainen, terhakkaasti selän päällä oleva häntä, ovat erityisen huomiota herättäviä. Kettumainen pää, tarkkaavaiset silmät ja teräväkärkiset, pienet ja toisiaan lähellä pystyssä olevat korvat antavat näille pystykorville ominaisen pirteän ulkonäön.
Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 1:1
Large white "Pomeranians" often imported from Germany, were common sight at English dog shoes in the mid 1800s. This drawing dates to 1853
The dog who sounded the death knell for the large white "Pomeranian". This is Marco purchased by Queen Victoria while on a trip to Florence, Italy. The red 12 pound dog started a craze for small, coloured Poms.
Frisk was BOB at Birmingham England show in 1877. The somewhat exaggerated style is typical of artist Harrison Weir.
A scets of Swiss writer and artist Richard Strebel showing, how the German Spitz appeared at the turn of century. Note how little the breed has changed.
Yleisvaikutelmassa on selvitetty kaikki, mikä erottaa saksanpystykorvat muista pystykorvista. Kettumainen pää, ei kuitenkaan tarkoita samanlaista päätä kuin ketulla. Kettumaisuus on koiran ilmeessä, valpas, viekas, kaiken huomiova. Yleisvaikutelman pitää eri rotumuunnoksilla olla niin selvä, että mittel- klein- ja pomeranian muunnokset erottaa yhdellä silmäyksellä.
Rungon neliömäisyys on yksi merkittävimmistä seikoista oikean olemuksen aikaansaamiseksi. Kleinspitzeissä näkee paljon pitkärunkoisia ja mataraajaisia yksilöitä. Vaikka koira on pieni, se ei saa antaa matalajalkaista vaikutelmaa. Nartut voivat olla hieman pitempiä rungoltaan kuin urokset. Useimmiten syy vääriin mittasuhteisiin löytyy liian pitkästä lanneosasta ja lyhyistä raajoista.
Saksanpystykorva on aina valpas, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajalleen. Se on hyvin oppivainen ja helppo kouluttaa. Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys ovat sen erinomaisia ominaisuuksia.
Koiran koko olemus huokuu eloisaa itsevarmuutta ja suurta tarmoa. ”Täältä tullaan ja täysillä” loistaa koiran koko olemuksesta. Häntä kannetaan tiukasti selän päällä, eikä koira saa sitä laskea kehässä alas.Tyypillinen saksanpystykorvan luonne on myös pidättyväinen vieraiden suhteen. Koira keskittyy vain ja ainoastaan omaan ihmiseensä. Kleinspitzit haukkuvat paljon, vartioivat omaa reviiriään erittäin tarmokkaasti ja ilmoittavat pienistäkin tapahtumista. Ihmiseen lujasti kiintyvät koirat eivät sovellu kennel (häkki) kasvatukseen.
Kallo-osa, keskikokoinen pää vaikuttaa ylhäältä katsottuna takaosastaan leveämmältä ja kapenee kiilamaisesti kohti kuononkärkeä.
Päätä tarkastellessa pitää karvat litistää kalloa vasten, että todellinen muoto paljastuu. Kleinspitzin pään tulee olla tasapainoinen, eikä siitä saa pistää mitään korostuneesti silmään. Kallo ei saa olla pyöreä ”omenapää”.
Vaihtelee kohtuullisen erottuvasta selvästi erottuvaan, ei kuitenkaan jyrkkä.
Tässäkin on tärkeää tasapainoisuus, otsapenkereen pitää sopia muun kallon muotoon.
Pyöreä, pieni ja täysin musta, ruskeilla koirilla tummanruskea.
Valkoisilla ja cremen värisillä koirilla näkee erityisesti talvisin hieman haalistuneita kirsuja.
Ei liian pitkä, ei karkea eikä suippo, sopusuhtainen kalloon nähden. Wolfspitz/keeshond ja mittelspitz kuonon suhde kalloon on n. 2:3 ja kleinspitzilla ja pomeranianilla n. 2:4.
Vaikka rotumääritelmä antaa mittasuhteiksi 2:4, niin kleinspitzin päästä muodostuu kaikkein tasapainoisin, jos kuonon/kallon suhde on 2:3 (FCI:n rotumääritelmäpiirros, kleinspitz)
Rotumääritelmän kuvaus päästä on tiivistelmä siitä ajatuksesta, että pienikokoisilla muunnoksilla pää ja kuono ovat lyhyemmät ja koon kasvaessa kuono ja pää pitenevät ja vahvistuvat.
Tiiviit, eivät riippuvat, eivätkä muodosta poimuja suupieliin. Huulet ovat kauttaaltaan mustapigmenttiset, ruskeilla koirilla ruskeat.
Leuat ovat normaalisti kehittyneet. Täydellinen leikkaava purenta, jossa yläetuhampaat asettuvat tiiviisti alaetuhampaiden eteen ja hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden. 42 hammasta hammaskaavion mukaisesti. Pienikokoisilla muunnoksilla voidaan hyväksyä yksittäisten välihampaiden puuttuminen.Tasapurenta on sallittu kaikilla muunnoksilla.
Kleinspitzeillä on tavallista, että maitokulmurit eivät irtoa ilman eläinlääkärin toimenpidettä. Kaikki koiranomistajat eivät tätä ymmärrä, ja silloin on vaarana, että pysyvät kulmurit asettuvat väärään asentoon, ja alakulmurit kasvavat suoraan yläikeneen. Tasapurenta on yhtä hyväksyttävä kuin saksipurentakin. Alaleuka ei saa olla kapea ja heikko.
Pehmeästi pyöristyneet, eivät ulkonevat.
Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset ja väriltään tummat. Silmäluomen reunat ovat mustapigmenttiset muilla paitsi ruskeilla koirilla, joilla ne ovat ruskeat.
Ruskeilla koirilla silmät ovat usein hieman vaaleammat. Hyvin vaaleat silmät antavat epätyypillisen ilmeen.
Pienet, korkealle ja melko lähelle toisiaan kiinnittyneet, kolmionmuotoiset ja aina kärkeä myöten jäykästi pystyssä.
Korvien trimmaaminen on sallittua. Suuret, löysät korvat ovat virhe.
Keskipitkä, leveästi lapoihin kiinnittynyt ja niskasta hieman kaareutunut. Ei löysää kaulanahkaa. Kaulassa on harjamainen kauluri.
Ylälinja, saksanpystykorvan ylälinja alkaa pystyistä korvista ja jatkuu pehmeänä kaarena lyhyen ja suoran selän yli. Tuuheakarvainen, selän päällä oleva häntä peittää osan selkää ja viimeistelee sivukuvan.
Korkea säkä sulautuu huomaamattomasti mahdollisimman lyhyeen, suoraan ja kiinteään selkään.
Lyhyt selkä ja koiran ryhti ovat erittäin tärkeitä!
Lyhyt, leveä ja voimakas.
Pitkät lanneosat ovat yksi rodun suurimpia ongelmia.
Leveä ja lyhyt, ei luisu.
Rodussa esiintyy jyrkkiä lantioita, tällöin takaliikkeet jäävät rungon alle ja takapotku on voimaton. Hännänkiinnityksen kannalta lantion asento on myös tärkeä. Jyrkkälantioisella koiralla hännänkiinnitys on lähes poikkeuksetta alhainen.
Syvä ja selvästi kaareutunut, eturinta hyvin kehittynyt.
Rintakehän muotoon ja eturintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Kannassa on paljon koiria, joilla on litteät ja lyhyet rintakehät sekä kehittymätön eturinta. Rungoltaan kleinspitz on jämäkkä ja raajat ovat kulmissa.
Rintakehä on mahdollisimman taakse ulottuva, vatsalinja vain hieman nouseva.
Korkealle kiinnittynyt, keskipitkä ja erittäin runsaskarvainen. Häntä nousee heti tyvestä ylös-eteenpäin selän päälle tiiviisti sitä vasten. Kaksoiskierre hännänpäässä on sallittu.
Häntä ei saa olla liian tiukkakierteinen, eikä laskeutua sivulle. Oikein selän päälle asettuva häntä on tärkeä saksanpystykorvan sivukuvan muodostaja. Oikein selän päälle asettunut häntä peittää selkää. Lonkalle kaartuva häntä jättää ylälinjaan tyhjää ilmaa ja saa selän näyttämään pitkältä.
Eturaajat. Yleisvaikutelma, eturaajat ovat suorat. Etuosa on melko leveä.
Lihaksikkaat, tiiviisti rintakehään kiinnittyneet, pitkät ja viistot.
Suunnilleen lapojen mittaiset ja n. 90 asteen kulmassa niihin nähden.
Kyynärnivelet ovat voimakkaat ja kyynärpäät tiiviisti rungon myötäiset, eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Runkoon verrattuna keskipitkät, vankat, täysin suorat ja takaosastaan runsashapsuiset.
Voimakkaat, keskipitkät ja 20 asteen kulmassa kyynärvarteen nähden.
Mahdollisimman pienet ja pyöreät ns. kissankäpälät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaareutuneet, päkiät vahvat. Kynnet ja päkiät kaikilla värimuunnoksilla mustat, paitsi ruskeilla tummanruskeat.
Yleisvaikutelma.Takaraajat ovat hyvin lihaksikkaat ja kintereisiin asti runsaskarvaiset. Raajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset.
Reidet ja sääret ovat suunnilleen yhtä pitkät.
Polvinivelet ovat voimakkaat ja vain kohtuullisesti kulmautuneet, koiran liikkuessa polvet eivät ole ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Keskipitkät, hyvin voimakkaat ja alustaan nähden pystysuorat.
Kleinspitz on rakenteensa ja tyyppinsä puolesta suhteellisen niukasti kulmautunut koira, joten takaosan ylikulmautuneisuus on epätyypillistä.Tärkeintä kuitenkin on, että koira on tasapainoisesti kulmautunut etu- ja takaosastaan. Yleinen vika on voimakkaat takakulmaukset suhteessa etukulmauksiin. Tällöin takapotku jää voimattomaksi, eikä koira ojenna takaraajaansa kunnolla (sirppikinner). Myös lyhyet ja pystyt olkavarret ovat ongelma. Kleinspitzin etuosa on suhteellisen leveä, mutta sen täytyy kuitenkin olla tiivis, kyynärpäiden tulee olla tiiviit, eikä rintakehä saa pudota eturaajojen väliin.
Tehokkaat, suorat, sujuvat ja joustavat.
Mikäli liikkeet ovat epäsäännölliset, tai koira jättää askelia väliin, saa se näyttelyssä EVA:n.Koiran olemus on ketterä ja jäntevä, luusto on keskivahva, mutta pitkää maatavoittavaa liikettä ei voi vaatia koiralta, jonka rungon mittasuhteet on 1:1. Paljon näkee koiria, joiden etujalkojen liike on korkeaa ”hackney” liikettä, johtuen erittäin lyhyestä olkavarresta. Myös liian matalaraajaisia ja pitkärunkoisia koiria koiria esiintyy. Niiden liike ei ole kleinspitzille tyypillistä. Liikkeessä on tärkeää, että koira säilyttää saman ryhdin kuin seistessä.
Tiiviisti rungonmyötäinen ja poimuton.
Karva, kaksinkertainen karvapeite, pitkä, suora, ja pysty peitinkarva, sekä lyhyt, tiheä ja pumpulimainen aluskarva. Karvapeite päässä, korvissa ja raajojen etupuolella sekä käpälissä on samettista, eli lyhyttä ja tiheää, muissa osissa pitkää ja runsasta. Karva ei ole aaltoilevaa, kiharaa eikä huopaantunutta, eikä se muodosta jakausta selässä. Kaulassa ja lapojen kohdalla on tiheäkarvainen harja. Eturaajojen takaosassa on runsaat hapsut, takaraajoissa on lantiosta kintereeseen asti runsas karvoitus. Häntä on runsaskarvainen.
Karvapeite on runsas ja pysty. Jos päällikarva on laskevaa, on pohjavilla puutteellista, päällikarva liian pitkää tai karvan laatu väärä.Laadultaan hyvä peitinkarva on karkeahkoa ja ”kovaa”, silloin se pysyy oikeaoppisesti pystyssä. Laineikkuus kertoo yleensä liiasta pehmeydestä. Tassuista ja korvista siistiminen on sallittua.Oikeanlainen karvapeite on yksi hyvin oleellinen seikka saksanpystykorvaa.On myös koiria, joiden karvapeitteessä näkyy lähisuvun pomeranian risteytykset, eli karvapeite on liian runsas, yleensä myös pehmeä, ja koiran ääriviivat katoavat.Kleinspitzin trimmaaminen pomerianiksi muuttaa sen tyyppiä ja pitäisi alentaa näyttelyssä palkintosijaa erittäin paljon. Suurikokoisia pomerianeja esitetään täydessä pommitrimmissä ”kleinspitzeina” erityisesti Keski ja Etelä-Euroopassa (näkee niitä myös Baltiassa ja erityisesti Venäjällä myös) ja siellä ne menee tuomareihin täydestä kuin väärä raha
Musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen.
Muunvärisiksi kutsutaan kaikkia yllä mainitsemattomia värisävyjä, jotka ovat kermanvärinen (creme) kerma-soopeli, oranssisoopeli, musta punaruskein merkein (black&tan) ja kirjava. Kirjavilla tulee olla valkoinen pohjaväri. Mustien, ruskeiden, harmaiden ja oranssinväristen laikkujen tulee olla jakautuneina yli koko rungon.
Aluskarvan pitää olla mustaa, myös ihon tulee olla tumma. Peitinkarva on kiiltävän mustaa ilman valkoisia tai muita värimerkkejä.
Mustissa kleineissa esiintyy jonkin verran värivirheellisiä ts. Mustan karvan seassa on harmaita karvoja. Yleisimmin niitä on hännässä, housukarvoissa ja valjaskuvion alla lavoissa. Soopeliväri muunvärisissä koirissa tarkoittaa mustia karvankärkiä.
Kauttaaltaan yksivärinen tummanruskea.
Ruskeissa koirissa on erisävyisiä ruskeita, tummenpia ja vaaleampia. Erityisesti vaaleahkon ruskeat koirat haalistuvat kesäisin auringonvalossa karvanpäistään kellertäviksi.
Puhtaan valkoinen, ilman kellertäviä sävyjä, joita esiintyy erityisesti korvien ympärillä.
Kauttaaltaan yksivärinen, ei tumma, eikä vaalea.
Oranssin värin syvyys vaihtelee hieman, tärkeää on kuitenkin että se on tasainen, eikä siinä esiinny ns. urajiro tyyppisiä vaaleita alueita.Yleensä häntä ja housukarvat ovat yleisväriä hieman vaaleammat, samoin valjaskuvio lavoilla.Muunvärisillä koirilla tulee olla musta pigmentti.
Hopeanharmaa mustin karvankärjin. Kuono ja korvat ovat tummat, kummankin silmän ympärillä on selvä vinosti silmän ulkokulmasta korvan uloimpaan kiinnityskohtaan kulkeva ohut musta viiva ns.silmälasit. Lyhyet, mutta ilmeikkäät kulmakarvat saavat aikaan selvästi erottuvan rajauksen ja varjostuksen.Harja ja lapoja myötäilevät värimerkit ovat vaaleat.Raajat ovat hopeanharmaat ilman mustia värimerkkejä kyynärpään ja kintereen alapuolella, lukuun ottamatta vaaleampaa juovitusta varpaissa. Musta hännänpää. Hännän alapuoli ja housukarvat ovat vaalean hopeanharmaat.
Harmaa väri on sangen harvinainen ja oikea ”keeshondin hrmaa” vielä harvinaisempi. Harmaissa koirissa tapaa erilaisia harmaan sävyjä. Kaunein harmaa väri on koirilla, joilla on ns.” chincilla- tekijä” värityksessään. Sellainen koira on kuvattuna liitteessä ”saksanpystykorvan värit”. Erityisesti Tsekeistä tuoduissa koirissa on paljon ns. sudenharmaita, joiden värimerkit ovat erilaiset kuin em. koirilla. Myös hyvin tummia harmaita tavataan.
Värissä on huomioitava, että puhtaat ja riittävän isot punaruskeat värimerkit löytyvät silmien yläpuolelta, poskista, rinnasta sekä raajoista. Merkit voivat olla vaaleammat, mutta se on pienempi puute kuin liian pienet ja suttuiset merkit.Kauniisti värittyneitä black&tan värisiä koiria näkee harvoin.
Väriset koirat eivät saa olla liian tummia tai suttuisia. Mikäli koiralla on selkeä musta mantteli, on soopeliväriä liikaa.Soopeliväritys ei saa laskeutua raajoihin tai käpäliin saakka. Soopeliväri tarkoittaa mustia karvankärkiä.
Voi olla oranssi-valkoinen, creme-valkoinen, creme-soopeli-valkoinen, oranssi-soopeli-valkoinen, harmaa-valkoinen tai black&tan-valkoinen (tricolor). Tärkeintä on että valkoinen on pääväri ja laikut rikkonaisia ja tasaisesti jakaantuneet rungon ympäri.
Myös sinistä väriä tavataan. Väriin liittyy mahdollisia terveysriskejä (sinisen koiran syndrooma, karvanlähtö, iho-ongelmat). Sininen on ehdottomasti hylkäämisen aiheuttava väri. Sinisellä koiralla on harmahtava kirsu. Värin tunnistaminen aikuisesta koirasta vaatii asiantuntemusta.
USA:sta on meillekin tuotu merlenvärisiä pomeranian rotuisia koiria. Merleväritys ei kuulu yhteenkään saksanpystykorvaversioon, vaan se on saatu aikaiseksi roturisteytyksillä ja sukutaulujen väärennöksillä. Merleväriin liittyy myös terveysriskejä. Kun kaikki on mahdollista, niin myös kleinspitzeihin voi merleväriä tulla (pomeranian)roturisteytyksen myötä. Väri on ehdottomasti hylkäämisen aiheuttava.
Säkäkorkeus 26 cm ja siitä 3 cm poikkeama molempiin suuntiin. Jokaisessa kokoversiossa painon tulee olla suhteessa koiran kokoon.
Ihannekoko 26 cm on joidenkin tuomareiden mielestä ”alarajalla” ja 23 cm korkeaa koiraa väitetään ”liian pieneksi tähän rotuun”. Monen tuomarin silmä on tottunut ylärajan koiriin ja sitten taas joku voi väittää 29 cm korkeaa koiraa ”liian iso tähän rotuun”. Koiranomistajan kannattaa mittauttaa koiransa rodun tarkasti tuntevalla kasvattajatuomarilla, silloin on itsellä varma tieto koiran oikeasta koosta.
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Rakennevirheet, liian litteä pää, selvä omenapää, lihanvärinen kirsu, huulet ja silmäluomet, hammaspuutokset wolfspitz/keeshondilla sekä gross- ja mittelspitzillä, liian suuret, liian vaaleat tai ulkonevat silmät, virheelliset liikeet, puuttuvat pään värimerkit harmahtavilla koirilla.
Epätäydellisesti sulkeutunut aukile, ylä-tai alapurenta, ulko-tai sisäkierteiset silmäluomet (ektropium tai entropium) taittokorvat, selvät valkoiset laikut kaikilla muilla yksivärisillä kuin valkoisilla yksilöillä.
Huom. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneena kivespussiin.
Maiju Savolainen, Kennel GRAUBUBE
SuKoKan kasvattaja-akatemia 8/2010 – 6/2011
Kuvien ja tekstien lainaaminen kielletty.
(c) 2021 Graubube - design Pirkko Dima